Teimme kuuden vuonna 2009 annetusta rokotteesta sairastuneen asiakkaamme puolesta kanteet Lääkevahinkovakuutuspoolia vastaan Helsingin käräjäoikeuteen. Lisäksi yhden asiakkaamme puolesta, jolle syy-yhteys rokotteen ja narkolepsia välillä pooli oli myöntänyt, vaadimme työkyvyttömyyden syy-yhteyden vahvistamista oikeudessa.
Pooli vastasi asianajotoimiston välityksellä kanteisiimme, kiistäen ne kokonaisuudessaan.
Pooli koetti vastauksissaan mm. nonsaleeraata asiakkaidemme puolesta nimetyn laajan henkilötodistelun väittäen, että todistajien kertomusten hyväksyminen näissä oikeudenkäynneissä johtaisi siihen, että jotkut muut voisivat myöhemmin väärinkäyttää tuomioita ja ikään kuin kalastella korvauksia oikeudettomasti.
Poolin väite on absurdi. Tuomioistuin arvioi aina tapauskohtaisesti kunkin pöydällään olevan jutun näyttöä ja tekee ratkaisun vain juuri siinä yksittäistapauksessa, ei tuomioistuin voi alkaa miettimään, alkaako joku ehkä joskus myöhemmin kalastelemaan korvauksia väärin perustein. Poolin väitteellä ei ole mitään oikeudellista merkitystä.
Pooli vähättelee näyttöä väittäen, että “pelkkä jälkikäteinen oma tai läheisten muistikuva” oireiden alkamisesta ei voisi riittää näytöksi. Olemme kuitenkin nimenneet todistajiksi myös henkilöitä, jotka eivät ole asiakkaillemme mitenkään läheisiä, esim. opettajia, harrastuskavereita jne. Lisäksi, kukapa muu osaisi paremmin kertoa oireiden alkamisesta kuin vahinkoa kärsinyt itse ja häntä läheltä seuranneet perheenjäsenet, luokkatoverit ja sukulaiset. Näille todistuksille on itsestään selvästi annettava suuri painoarvo näytön arvioinnissa oikeudenkäynneissä.
Vastauksissaan käräjäoikeudelle pooli väittää soveltavansa korvattavuuden edellytyksiä tasapuolisesti ja johdonmukaisesti. Toimistomme mukaan tämä ei voi tarkoittaa sellaista kaavamaisuutta, että kantajat johdonmukaisuuden takia jäisivät vaille heille kuuluvia korvauksia. Asiat tulee ratkaista aina yksittäistapauksittain esitetyn näytön perusteella.
Pooli ei pidä uskottavana, että kantajat olisivat “viivyttäneet” hoitoon hakeutumista v. 2009 saamansa rokotteen jälkeen, jos heillä oli narkolepsiaan viittaavia oireita. Toimistomme toteaa, että kyse ei kenenkään kohdalla ole ollut “viivyttämisestä”, vaan narkolepsialle tyypilliset oireet ovat usein niin yleisluonteisia, ettei hoitoon osata hakeutua heti. Jos jotakuta väsyttää päivisin, ei hän heti osaa epäillä sairautta ja hakeutua tutkimuksiin, etenkin kun kyse on monilla tapauksissa ollut teini-ikäisistä henkilöistä.
Toimistomme katsoo, ettei poolin vastauksissa ole mitään sellaista, mikä horjuttaisi kanteiden perusteita. Asiakkaamme ovat oikeutettuja korvauksiin lääkevahinkovakuutuksesta.
Toimistomme on yhteistyössä ruotsalaisen asianajotoimisto Roderin kanssa seurannut myös vastaavien asioiden käsittelyä pohjoismaisissa tuomioistuimissa.
Ruotsissa ei ole vielä käsitelty asioita oikeudessa, vaan kamarikollegiossa (Kammarkollegiet) valtion laskuun. Meiltä Suomesta puuttuu vastaava oikeusturvaelin. Yhtä aikaa asianajotoimisto Roder valmistelee eurooppaoikeudellista kannetta Ruotsin valtiota vastaan, perustuen rikkomuksiin rokotuskampanjassa vuonna 2009.
Ruotsalainen yhteistyöasianajotoimistomme lähetti meille 5 norjalaista käräjäoikeuden tuomiota, joissa oli kyse mm. syy-yhteydestä. Potilaat olivat voittaneet lääkkeen ja oireilun välistä syy-yhteyttä koskeneet juttunsa.
Maaliskuussa 2021 Oslon hovioikeus punnitsee valituksia. Seuraamme tiiviisti asioiden etenemistä.