Kuukausittain annosteltu bevasitsumabi on kustannusvaikuttavin vaihtoehto silmänpohjan kostean ikärappeuman hoitoon, osoitti lääketieteen lisensiaatti Pasi Vottosen väitöskirjatutkimus. Tutkimuksessa luotiin molemmat silmät huomioon ottava malli modernien lääkehoitojen kustannusvaikuttavuuden arvioimiseksi. Lisäksi tutkimus tuotti uutta tietoa silmänpohjan kostean ikärappeuman hoidon neurofysiologisista vaikutuksista selvittämällä silmän sisälle annostellun verisuonikasvutekijän estäjähoidon vaikutuksia näköhermovasteeseen.
Silmänpohjan ikärappeuma on länsimaiden yleisin sokeuden aiheuttaja, joka Suomessa johtaa vuosittain lähes tuhannen ihmisen näkövammaisuuteen. Silmänpohjan ikärappeuma (AMD) voidaan jakaa kuivaan ja kosteaan ikärappeumaan. Kuivaan ikärappeumaan, joka on yleisempi rappeumamuoto, ei ole hoitoa. Kostean ikärappeuman hoitoon on noin kymmenen vuoden ajan käytössä ollut anti-VEGF-hoito, jossa silmän sisälle annostellaan toistuvasti verisuonikasvutekijän estäjiä. Kosteassa ikärappeumassa verkkokalvon kerroksiin kertyy nestettä ja tämä turvotus johtaa näön alenemiseen. Anti-VEGF:n tarkoituksena on vähentää turvotusta ja siten korjata näöntarkkuutta.
Tällä hetkellä käytössä on kolme eri anti-VEGF-lääkeainetta eli verisuonikasvutekijän estäjää: aflibersepti, bevasitsumabi ja ranibitsumabi. Niiden hoitoteho ja haittavaikutukset ovat samankaltaiset, mutta annostelussa on eroa siten, että aflibersepti annostellaan joka toinen kuukausi ja kaksi muuta lääkeainetta kerran kuukaudessa tai tarvittaessa. Lisäksi hinnoissa on merkittäviä eroja. Toistuvat injektiot, hoitovasteen seuranta ja väestön vanheneminen ovat johtaneet uuteen suureen resurssitarpeeseen, sillä esimerkiksi Kuopion yliopistollisen sairaalan silmätautien klinikassa annettiin vuonna 2015 lähes 3000 pistosta. Uusista tutkimusmenetelmistä toivotaan apua tämän resurssitarpeen hallinnointiin ja yksilöllisen hoitokaavion optimointiin.
Pasi Vottosen väitöstutkimuksessa selvitettiin, kuinka anti-VEGF-hoito toisen silmän kosteaa ikärappeumaa sairastavilla potilailla muuttaa silmä kerrallaan mitattua näköherätevastetta. Hoidetussa silmässä näköherätevaste voimistui, mikä viittaa valonsäteiden parantuneeseen pääsyyn verkkokalvon aistinsolukerrokseen ja mahdollisiin muutoksiin myös näköaivokuorella. Usein kosteaa ikärappeumaa sairastavat kokevat hankaluuksia kasvojen tunnistuksessa. Tätä ongelmaa selvitettiin tehtävällä, jossa potilaat joutuivat molemmilla silmillä yhtä aikaa katsoen tunnistamaan todellisia kasvokuvia niistä pikselöityjen mosaiikkikuvien joukosta. Tässä tehtävässä parantumista ei todettu. Tulos on yhtäpitävä aikaisempien tulosten kanssa, joissa on todettu elämänlaadun perustuvan vain paremmin näkevän silmän näöntarkkuuteen.
Tämän löydöksen pohjalta oli perusteltua rakentaa hoitojen kustannusvaikuttavuuden vertailua varten molemmat silmät huomioon ottava, niin sanottu Markovin tilansiirtymämalli. Mallin avulla pystyttiin analysoimaan kolmen lääkeaineen ja eri annosteluprotokollien kustannusvaikuttavuutta potilaan hoitojakson ajalta. Analyysissa todettiin säännöllinen kuukausittain annosteltu bevasitsumabi kustannusvaikuttavimmaksi vaihtoehdoksi.
Lääketieteen lisensiaatti Pasi Vottosen väitöskirja Anti-VEGF treatment of wet age-related macular degeneration: from neurophysiology to cost-effectiveness (Silmänpohjan kostean ikärappeuman hoito anti-VEGF injektioilla: neurofysiologiasta kustannusvaikuttavuuteen) tarkastetaan Itä-Suomen yliopiston terveystieteiden tiedekunnassa. Vastaväittäjänä toimii professori Hannu UusitaloTampereen yliopistosta ja kustoksena professori Kai Kaarniranta Itä-Suomen yliopistosta.
Pasi Vottonen on syntynyt vuonna 1978 Liperissä ja asuu nykyisin Kuopiossa. Hän on suorittanut kansainvälisen ylioppilastutkinnon Norjassa Red Cross Nordic United World Collegessa vuonna 1997, lääketieteen lisensiaatin tutkinnon vuonna 2006 Kuopion yliopistossa, silmätautien erikoislääkärin tutkinnon vuonna 2011 Itä-Suomen yliopistossa ja terveystieteiden maisterin tutkinnon terveystaloustieteestä vuonna 2015 Itä-Suomen yliopistossa.