Terveystieteiden maisteri Leena Alhon väitöstutkimuksen tulokset osoittivat, että alkoholinkäytön varhaista puheeksiottoa on tarkoituksenmukaista tukea terveyden- ja sosiaalihuollossa, koska alkoholin ongelmakäyttö on edelleen yleistä. Asiakkaat myös kokevat puheeksioton hyödylliseksi. Ongelmakäyttäjiä olisi kuitenkin kannustettava kertomaan rehellisemmin alkoholin käytöstään. Totuudenmukaisen tilannearvion myötä heitä voitaisiin auttaa aiempaa tehokkaammin, oikea-aikaisesti ja tarkoituksenmukaisesti. Tämä on kehittämishaaste nykyisille toimintamalleille.
Leena Alho tutki väitöskirjassaan alkoholinkäytön varhaista puheeksiottoa terveyden- ja sosiaalihuollon peruspalveluissa. Tutkimuksessa hyödynnettiin systeemiteoreettista viitekehystä. Tutkimukseen kerättiin aineistoa kyselyillä, joihin vastasi 175 asiakasta tai potilasta, 120 työntekijää sekä 22 lähiesimiestä tai keskijohdon edustajaa. Esimiehille järjestettiin ryhmähaastattelut.
Kohtuukäyttäjät kertovat alkoholinkäytöstään rehellisemmin
Kolme viidestä kyselyyn osallistuneesta asiakkaasta oli alkoholin ongelmakäyttäjiä. Lähes joka toiselta oli kysytty alkoholin käytöstä viimeisen vuoden aikana. Joka toinen myös kertoi pitävänsä alkoholin käytöstä kysymistä hyödyllisenä. Vähäriskisesti alkoholia käyttäneet suhtautuivat alkoholin käytöstään kertomiseen myönteisemmin ja arvioivat vastaavansa siitä kysyttäessä rehellisemmin kuin alkoholin ongelmakäyttäjät. Vähäriskisesti käyttäneet, naimisissa olevat ja ikääntyneet suhtautuivat alkoholin käytön vähentämiseen tähtäävään neuvontaan ja laboratoriokokeisiin myönteisemmin kuin alkoholin ongelmakäyttäjät, naimattomat ja nuoret.
Systemaattisempi ote tarpeen puheeksiotossa
Kaikki kyselyyn vastanneet lääkärit ja terveydenhoitajat kertoivat kysyvänsä alkoholinkäytöstä terveystarkastuksessa. Sosiaalityöntekijät kysyivät alkoholinkäytöstä sosiaalityön tilannearviossa. Puheeksiotossa käytettiin enemmän vapaamuotoista keskustelua kuin systemaattista arviointimenetelmää. Näin alkoholin käytöstä kysyminen perustui enemmän työntekijän omaan arvioon kuin organisaation ohjeisiin. Terveydenhuollon ammattilaiset arvioivat tietonsa ja taitonsa sekä organisaation tuen merkitsevästi paremmiksi kuin sosiaalihuollon ammattilaiset.
Esimiehet suhtautuivat alkoholinkäytön varhaiseen puheeksiottoon myönteisesti. Heidän mukaansa tietojärjestelmät eivät kuitenkaan tukeneet puheeksiottoa. Esimiesten toteuttama työn ohjeistaminen, perehdyttäminen ja työn tukeminen vaihtelivat yksiköittäin.
Alkoholinkäytön varhaista puheeksiottoa voidaan tutkimuksen mukaan lisätä tietojärjestelmien, toimintasuunnitelmien, työn systemaattisen ohjeistamisen ja tukemisen keinoin. Lisää tutkimusta aiheesta tarvitaan tulevaisuudessa.
Terveystieteiden maisteri Leena Alhon hoitotieteen alan väitöskirja ”Alkoholin käytön varhainen puheeksiotto terveyden- ja sosiaalihuollon peruspalveluissa” tarkastetaan Itä-Suomen yliopiston terveystieteiden tiedekunnassa 17.2.2017. Vastaväittäjänä toimii professori Tarja Suominen Tampereen yliopistosta ja väitöstilaisuuden valvojana professori Anna-Maija Pietilä Itä-Suomen yliopistosta.
Leena Alho on syntynyt Hirvensalmella vuonna 1970 ja kirjoittanut ylioppilaaksi Mikkelin Kalevankankaan urheilulukiosta 1989. Hän on valmistunut psykiatriseksi sairaanhoitajaksi Helsingin diakonissalaitokselta 1993 ja terveystieteiden maisteriksi Kuopion yliopistosta vuonna 2007.