Sanna Lauslahti Lääketeollisyys Ry:n Toimitusjohtaja
Koronakriisi on nostanut näkyville sen, että toimiva lääkehoito ja -huolto on mitä keskeisin osa hyvää terveydenhuoltoa. Toisaalta kriisi on nostanut esille myös lääketutkimuksen ja uusien hoitojen kehittämisen. Pandemian mukanaan tuomien globaalien haasteiden voittaminen nimittäin edellyttää uuden rokotteen kehittämistä.
Lääkehoidon lainsäädännön kehittäminen on ollut telakalla jo lähes kymmenen vuotta. Toivottavasti tämän kriisin myötä ymmärretään, että lääkehuoltoa tulee kehittää tämän päivän mutta myös jo tulevaisuuden tarpeita varten. Lääkehoidot kehittyvät vauhdilla, joten lääkehuollon tiekartan eteenpäin vienti on ensiarvoisen tärkeää.
Kriisi on nostanut esille maamme huoltovarmuuden ja omavaraisuuden eri kriittisten tuoteryhmien osalta. Lääkkeiden osalta omavaraisuutemme on alhainen, ja se on myös yksi syy, miksi päättäjien tulee pidemmällä tähtäimellä houkutella ja kannustaa lääketeollisuutta Suomeen.
EU:ssa on linjattu, että lääketeollisuutta halutaan palauttaa Eurooppaan ja kansainvälisiä alihankintaketjuja lähemmäksi. Kriisin jälkeisessä ajassa eri toimijat läpivalaisevat tuotantoketjujaan, jolloin se avaa mahdollisuuden ketterille ja nopeille valtioille lähteä tarjoamaan sijoittamisvaihtoehdoksi omaa maataan. Tämä voisi olla Suomelle mahdollisuus, koska tämän kriisin jälkeen jos koskaan on erityisen tärkeää panostaa aloihin, joista on löydettävissä talouskasvua.
Lääketeollisuutta kannattaa houkutella Suomeen ja nostaa maamme profiilia kiinnostavana tuotanto- ja tutkimusmaana. Suomen tavoitteena tulee olla saada pidemmällä aikajänteellä n. 2–3 prosenttia Euroopassa tehtävistä lääkeyritysten tutkimusinvestoinneista. Tutkivan lääketeollisuuden investoinnit ovat Euroopassa n. 36 mrd vuodessa. Suomessa tutkimusinvestoinnit olivat 186 miljoonaa vuonna 2019. Huolimatta siitä, että Suomeen on rakentunut ja rakentumassa osaamiskeskittymiä, genomikeskusta ja Findata aloitti juuri, tulee tutkimusinfraa kehittää edelleen. Kriisin jälkeisissä rahoituskehyksissä on vahvistettava valtion terveydenhuollon tutkimusrahoituksen määrää.
Pelkillä lauseilla ei kuitenkaan tapahdu mitään, vaan tarvitaan poliittista tahtoa ja tekoja. Tarvitsemme koronan jälkeiseen aikaan viritetyn uuden terveysalan kasvustrategian, jossa keskitytään alan tuomiin mahdollisuuksiin ja niihin tarttumisiin konkreettisilla esityksillä. Samoin tarvitsemme suunnitelman siitä, miten kliinisten tutkimusten vaatimat resurssit varmistetaan. Se on ennen kaikkea potilaan etu, koska näin potilas saa viimeisimmän hoidon, yhteiskunta saa ilmaisia lääkkeitä ja terveydenhuollon ammattilaiset viimeisimmän tutkimustiedon.