Arvostetussa Social Science and Medicine –lehdessä julkaistu tutkimus analysoi suomalaisten masennuslääkkeiden käyttäjien kokemuksia ja haastaa pohtimaan lääkkeiden käytön yleisyyttä. Masennuslääkkeisiin liittyvää verkkokeskustelua luonnehtii lääkkeiden vaikutusten ennalta-arvaamattomuus, ilmenee Helsingin yliopistossa tehdyssä tutkimuksessa.
Tutkimus tarkastelee, millaisia koettuja vuorovaikutussuhteita epävarman lääkkeen ja sitä käyttävien ihmisten välille syntyy ja miten lääkkeiden käyttäjät suhtautuvat käyttämiinsä lääkkeisiin. Erityistä painoarvoa tutkimus saa poikkeuksellisen laajasta verkkokeskusteluaineistosta ja sitä hyödyntävästä menetelmästä.
Tutkimusta varten kehitettiin digitaalinen työkalu, Lääketutka, (https://www.laaketutka.fi/ ) yhteistyössä teknologiayritys Futuricen kanssa. Lääketutkan avulla Suomi24 -keskustelufoorumin 19 miljoonasta terveysaiheisesta keskustelusta 16 vuoden ajalta pystyttiin suodattamaan avainsanalistojen avulla tiettyihin masennuslääkkeisiin keskittyneet julkaisut, joita tutkijat saattoivat ryhmitellä, analysoida ja tulkita edelleen. Tutkittaviksi valikoituvat lääkkeet Mirtazapin (3039 julkaisua), aiemmin nimeltään Remeron (1386 julkaisua) ja Venlafaxin (2242 julkaisua).
Käyttö muotoutuu yrityksen ja erehdyksen kautta
Aineistoanalyysi kertoo, että masennuslääke koetaan eräänlaisena ennakoimattomana ja ylitsekäyvänä voimana, jonka vaikutuksia omaan itseen tarkkaillaan, yritetään muokata tai tasapainottaa. Lopulta lääkkeen kanssa täytyy päätyä johonkin ratkaisuun, joko jatkamalla lääkitystä pysyvästi tai lopettamalla lääkitys.
– Kokemusta ja käyttöä määrittelee pitkälti oppiminen erehdyksen kautta, sillä masennuslääkkeiden yksilöllisesti ilmeneviä syy-seuraussuhteita ei voi kunnolla ennustaa etukäteen. Esiin nousevia vaikutuksia yritetään muokata esimerkiksi mukauttamalla annoskokoa, tai vaihtamalla lääkettä, apulaisprofessori Minna Ruckenstein kertoo tutkimuksestaan.
Ruckenstein esittääkin “emergentin kausaliteetin” käsitteen, joka haastaa suoraviivaisen käsityksen lääkkeen käytöstä tai toimivuudesta.
– Masennuslääke ei toimi kuin närästyslääke: sitä ei voi vain ottaa tiettyyn vaivaan, jonka jälkeen vaiva on poissa, vaan masennuslääke voi ehkä vaikuttaa toivotulla tavalla tai sitten ei. Olennaista on, että vaikutusta, niin toivottuja kuin epätoivottuja, ei voi tietää etukäteen. Ilmeneviin seurauksiin voi reagoida vasta jälkikäteen”, Ruckenstein toteaa ja jatkaa:
– Lääkkeiden vaikutukset herättävät kysymyksen siitä, mikä on kohtuullista. Kuinka paljon pitää sietää loppumatonta nälän tai uneliaisuuden tunnetta, painonnousua tai turtuneisuutta vain, jotta lääke ehkä auttaa?
Anonymiteetin turvin laaja aineisto
Suomi24 on rikas aineisto lääkekokemusten tutkimiseen, sillä siellä puhutaan anonymiteetin turvin asioista, joista ei omalla nimellä tai kasvoilla puhuttaisi.
– Laaja aineisto lisää tutkimuksen tulosten kollektiivista painoarvoa, Ruckenstein kertoo.
Tutkimus antaa tukea digitaalisten menetelmien käytöstä arkisten kokemusten luotaamisessa. Lääketutkan mallia seuraten voi kehittää vastaavanlaisia tutkia eri ilmiöiden analyysiin.
– Seuraavaksi toiveissa olisi rakentaa eläintutka verkkokeskustelujen analyysiin. Se avaisi tutkittavaksi ihmisten suhteet lemmikkieläimiin, mutta myös esimerkiksi susiin tai lihaan, Ruckenstein toteaa.
Masennuslääkkeitä käyttää vuosittain noin seitsemän prosenttia suomalaisista. Aiempi tutkimus on osoittanut, että masennuslääkkeiden teho on kiistanalainen ja niiden tavallisilla sivuvaikutuksilla, esimerkiksi väsymyksellä, painonnousulla ja emotionaalisella turtuneisuudella, on käyttäjien elämään kokonaisvaltaisia vaikutuksia.
Tarkempaa tietoa Lääketutkasta: https://www.helsinki.fi/fi/uutiset/talous-yhteiskunta/suomi24n-keskusteludata-avaa-tutkijoille-oven-suomalaisten-laakekokemuksiin