Selkäkivut ovat mittava ongelma suomalaisten terveydelle. Noin 90 prosenttia selkäkivuista on sellaisia, joille ei löydy selkeää syytä.
KYS on tehnyt yhteistyötä Lontoon King’s Collegen ja OYSin kanssa uraauurtavassa selkänikamien tutkimuksessa. Tutkimus paljastaa lisää siitä, miksi tälläkin hetkellä miljoona suomalaista eli joka viides meistä kärsii jatkuvista selkäkivuista.
Tutkimuksessa selvitettiin selän nikamien päätelevyissä eli nikamien ylä- ja alaosissa esiintyviä vaurioita, nikamien Modic-muutoksia sekä näiden kahden yhteyttä selkäkipuun. Modic-muutokset ovat niin ikään selkänikamien ylä- tai alaosissa esiintyviä haitallisia muutoksia ja niitä esiintyy muun muassa välilevyjen rappeutumien yhteydessä.
Yksi tutkimuksen merkittävimmistä löydöksistä on se, että kaksostutkimuksen perusteella geenit selittävät jopa 50 prosenttia selkäkipujen perusmekanismeista. Tässä kaksostutkimuksessa analysoitiin yli 4 100 välilevyä ja yli 8 300 päätelevyä kymmenen vuoden seurannan aikana. Analyysit toteuttivat lääketieteen tohtorit Marinko Rade ja Juhani Määttä.
Vasta julkaistussa tutkimuskokonaisuudessa todettiin ensimmäistä kertaa vahva yhteys Modic-muutosten ja välilevyjen vaurioiden välillä. Modic-muutokset jaetaan kolmeen tyyppiin. Tyypin yksi Modic-muutos kuvastaa tulehdusreaktiota, tyypit kaksi ja kolme selän rappeumamuutoksia. Tutkimuksessa todettiin vahva yhteys erityisesti tyypin yksi muutosten ja päätelevyvaurioiden sekä selkäkivun välillä.
Tutkimuskokonaisuus palkittiin parhaana selkätutkimuksena Suomalaisen Selkätutkimusseuran kilpailussa maaliskuussa 2019. Tutkimuksen esitteli tohtori Marinko Rade. Hän teki väitöstyönsä kliinisen osuuden KYSillä ja työn ohjaajana toimi KYSin fysiatrian ylilääkäri, professori Olavi Airaksinen. Airaksinen ja Rade ovat sittemmin jatkaneet hedelmällistä tutkimusyhteistyötä.
– Lääkehoitoa Modic-muutosten aiheuttamiin ongelmiin ei vielä ole, mutta olemme saaneet lupaavia tuloksia kokeiluissa esimerkiksi osteoporoosilääkkeillä. Hoidon löytäminen näiden muutosten parantamiseksi onkin tutkijoiden seuraava haaste, Airaksinen kertoo.