Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymän ja Kuurojen Palvelusäätiön tuottamassa oppaassa esitellään viittomakielisen saattohoidon erityispiirteitä sekä annetaan neuvoja viittomakielisen saattohoidettavan kohtaamiseen ja laadukkaan hoidon toteuttamiseen. Kansallista viittomakielen päivää vietetään perjantaina 12. helmikuuta.
Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymän kuurojentyö ja Kuurojen Palvelusäätiön Passi-ohjelma ovat julkaisseet oppaan viittomakielisen saattohoidon tueksi. Oppaan ovat laatineet kuurojen diakoniatyöntekijä Kristiina Wallenius-Penttilä seurakuntayhtymästä sekä viittomakielisten muistiasiantuntijat Johanna Lajunen ja Maria Kursi Passi-ohjelmasta.
Viittomakielisen saattohoidon perusta on kuurojen kulttuurin tuntemus sekä vahva viittomakielen taito. Kommunikoinnin mahdollistaminen omalla kielellä tarjoaa saattohoidettavalle mahdollisuuden valmistautua lähestyvään kuolemaan.
– Viittomakielellä tapahtuvan kommunikoinnin merkitys korostuu esimerkiksi hoidettavan kohtaamisessa ja onnistuneessa kivunhoidossa. On kuitenkin selvää, ettei viittomakielentaitoisia työntekijöitä ole töissä jokaisessa saattohoitoa tarjoavassa yksikössä. Silloin on tärkeää, että saattohoitotiimissä on mukana viittomakielentulkki tai viittomakielentaitoinen työntekijä esimerkiksi kolmannelta sektorilta tai seurakunnasta, oppaan kirjoittajat huomauttavat.
Tekijöiden mukaan kirjoittaminen nähdään usein vaihtoehtoisena tapana kommunikoida viittomakielisten henkilöiden kanssa. Esimerkiksi kirjoitettu suomen kieli saattaa olla heille vierasta.
– Suomi ei välttämättä ole viittomakielisten äidinkieli, vaan vasta niin sanottu toinen kieli. Kirjoittaminen on myös äärimmäisen raskas tapa kommunikoida, samoin huulilta lukeminen. Kaikki äänteet eivät näy huuliossa, jolloin väärinymmärrysten riski on suuri. Kuvia voi käyttää kommunikoinnin tukena, mutta kuvakommunikaation ei koskaan tulisi kokonaan korvata viittomakielistä kommunikaatiota.
Viittomakielisen saattohoidettavan voimien heikentyessä hän ei enää jaksa pitää silmiään auki eikä viittoa. Silloin tuntoaistin merkitys ja koskettaminen korostuvat tiedon ja läsnäolon välittäjinä. Koskettamalla voi välittää tietoa esimerkiksi siitä, kuka on tullut paikalle tai mitä seuraavaksi tehdään.
– Kaiken kaikkiaan viittomakielinen saattohoito edellyttää avoimuutta, uusien vaihtoehtoisten toimintatapojen luomista sekä rohkeutta kohdata ja olla läsnä kielestä riippumatta, kirjoittajakolmikko alleviivaa.
Opas on luettavissa sähköisessä muodossa osoitteessa kpsaatio.fi.